Moi!

Viime viikolla palasin kotiin tutuista maisemista Italian Toblachista yhdeksän päivän leiriltä. Olo on väsynyt mutta tyytyväinen. Tuttuja ja maisemat ovat siksi, että olen jo viimeisenä neljänä kesänä käynyt leireilemässä tässä ihastuttavassa etelä-Tirolilaisessa kylässä. Asuin jälleen ystäväni perheen omistamassa hotelissa ja vieraanvaraisuus oli tuttua tasoa. Uutuutena tänä vuonna hiihtostadionille on valmistunut 4km rullarata, joka oli hiihdettävyydeltään ja vaativuudeltaan loistava. Voinkin lämpimästi suositella, kesällä tai talvella, niille jotka haluavat nauttia kauniista maisemista, monipuolisista treenimahdollisuuksista sekä ystävällisestä vieraanvaraisuudesta, Toblachia ja Santerien hotellia.
 
Laadukkaita treenejä kertyi riittämiin. Oikeastaan tuntui sille, että sain tehtyä toistaiseksi parhaan Toblachin leirini. Osasin myös ottaa rennosti ja nauttia lepoiltapäivänä hotellin takapihalla aurinkotuolissa hyvästä kirjasta. Treenisäät olivat erinomaiset sillä lämpötilat vaihtelivat 11-28 asteen välillä ja sateista säätä ei ollut kertaakaan. Olikin outo tunne palata Helsinki-Vantaan lentoasemalle ja kokea se yllättävä kostean lämmin tuulahdus Suomeen saapuessa. Yleensä se on ollut niin päin, että  kotiin saapuessa on vastassa ollut viileämpi ilma.

Vaikka takana on siis pidempi leirijakso Vuokatissa, Rovaniemellä ja Toblachissa, niin väsymys ei paina liikaa ja olo on siitäkin onnellinen, että olen onneekkaasti seurannut viileämpiä kelejä eikä minun ole tarvinnut tuskaisempien helteiden aikana treenata kotimaisemissa, vaan olen saanut nauttia viileämmistä treenikeleistä. Kaiken kaikkiaan kesä on jatkunut samalla fiiliksellä kuin se käynnistyikin, eli treenit ovat maistuneet mukavalta eikä niinkään puurtamiselta. Samanlainen tunne minulla oli viimeksi toissa kesänä, toivottavasti se on hyvä enne.

Viime viikon olen saanut maistaa näitä ennätyshelteitä ja tuskaistahan se treenaaminen siinä kuumuudessa on. Toisaalta, siihen rakoon osui kevyempi treeniviikko eli onnetar hymyili senkin suhteen. Ensi viikon alkuun on taas luvattu etelään kovia lämpötiloja, jolloin vaihdankin sopivasti maisemaa napapiirin tuntumaan Rovaniemelle.

Terveisin,
Aikku!

Parin viikon reissun jälkeen vaihteeksi kotimaisemissa. Sain tehtyä kahden viikon leiritys jakson hyvissä olosuhteissa Vuokatissa ja Rovaniemellä. Vuokatissa olin maajoukkueleirillä ja Rovaniemellä nuorten leirillä, jossa treenasin ja ohjasin nuoria hiihtäjiä.

Hei pitkästä aikaa!

Vanha kausi on jo takanapäin. Summa summarum, 35 kilpailua, 22 dopingtestiä, noin 200 reissupäivää, pari pikku flunssaa ja kaupan päälle mykoplasma. Tulihan sitä menestystäkin ja hienoja muistoja. Kaksi mitalia olympialaisista sekä vuoden urheiljan titteli päällimmäisenä. Sain viimekaudelta sen mitä minulta puuttui ja mitä kovasti halusin, henkilökohtaisen olympiamitalin.

Kauden avaus häämöttää ensi sunnuntaina. Ihanaa päästä vihdoin kilpailemaan, sillä mieli halajaa tosissaan kisoihin. Avaan kilpailukauteni täällä Oloksella, jossa olen pitänyt omaa leiriä kohta kaksi viikkoa. Matkana on 10 km vapaalla tyylillä. Päätin hiihtää kyseisen matkan, sillä ensimmäinen maailmancup hiihdetään Norjan Beitostölenissä nimenomaan vapaalla. Lisäksi tarvitsen vielä harjoitusta vapaalle, sillä perinteinen tunnetusti on sujunut minulta paremmin.

Tällä leirillä on pitänyt olla omatoiminen. Voiteluhuoltoa ja valmentajia ei ole ollut, ainoastaan oma valmetajani Jarmo Riski on käynyt viikonloppuna seuraamassa harjoituksiani. Toisaalta puuhastelu omien suksien parissa on ollut ihan mukavaa. En ole testannut vielä uutta kalustoani, joten voitelu on rajoittunut lenkkisuksiin. Voin hyvillä mielin antaa itselleni kiitettävän arvosanan voitelusta tällä leirillä.

Harjoitukset ovat sujuneet mainiosti. Alkuleiristä tein enemmän peruskestävyysharjoittelua, mutta loppuleiriä kohden olen hakenut jo kisavauhtia kovemmista treeneistä.

On sitä muutakin tehty kuin treenattu. Kävin eilen pianokonsertissa. Oli rentouttava ja ihastuttava kokemus kuunnella  sekä katsella virtuoosimaista soittoa. Miten jonkun sormet voivatkin liikkua niin nopeasti?

Täällä ollessani olen miettinyt miten voisin edistää itselleni niin tärkeän asian kuin puhtaan urheilun aatetta. Mielestäni asiasta on keskusteltu julkisuudessa liian vähän. Olisi äärimmäisen tärkeää että jo aivan lapsesta asti iskostuisi ajatus siitä, että vain menestyminen puhtaana urheilijana ja reilulla pelillä on aitoa ja oikeaa, sellaista mitä jokaisen urheilijan tulee tavoitella. Olenkin päättänyt julkaista tästä eteenpäin omat dopingtestipäiväni, sekä mitä on testejä on otettu. Tällä teolla haluan näyttää kuinka paljon meitä urheilijoita oikein testataan. Adt ja Wada ovatkin tehneet tehokasta työtä ainakin minun osaltani, sillä testaajat ovat ilmestyneet yllättäen kahdeksan kertaa viimeisen kuuden kuukauden aikana. Lisäksi me urheilijat täytämme olinpaikkatiedot jokaikiseltä päivältä vuoden ympäri. Vaikka tämä voi tuntua hieman hankalalta niin se edistää tehokkaasti puhdasta urheilua.

Rakastan harjoittelua mutta intohimoni on kova kilpaileminen. Tällä kaudella lupaan että saatte jännittää tosissanne kilpailuissa mutta testituloksiani teidän ei ikinä tarvitse jännittää!

Heippa vaan kaikille. Kesä on kulunut tiukasti harjoitellessa ja onkin mukavaa että kauden alkuu ei enää ole kovin pitkä aika. Olen kohdellut teitä innokkaita faneja vähän kaltoin kun en oo päivittänyt mun sivuja. Mutta nyt lupaan että homma muuttuu ja juttuja alkaa ilmestyä tasaiseen tahtiin. Sain nimittäin synttärilahjaksi uuden miniläppärin, jota on kätevä pitää reisussa mukana. Jos joku ihmettelee että miten se lahjaläppäri vasta nyt on käytössä niin lahjan antaja halusi koko ajan odottaa sitä uudemman ja paremman läppärin ilmetymistä... 

Varmasti tiedättekin että meidän lokakuun Ramsau leiri päättyi kesken kaiken kun syysmyrsky iski kunnolla. Nopeat ratkaisut matkustaa takaisin Suomeen ja samantien Rovaniemelle olivat ainoat ja oikeat. Sain tehtyä viime viikolla hyvän harjoitus jakson ja tällä hetkellä olen jo kotona palauttelemassa. Seuraavaan reissuun lähden jo torstaina. Kohteena Muonio ja Olos-tunturi.